Kuinka paljon tavaraa ihminen (ihan oikeasti) tarvitsee?

Myönnän rehellisesti: olen niitä ihmisiä, joiden nurkkiin tavaraa vain kertyy. Vaatehuoneeni hyllyt täyttyvät nopealla tahdilla, samoin ennen puoliksi tyhjä eteisen kaappi on nykyään jo kaikkea muuta kuin tyhjä. Aina häkkivarastossa käydessäni katson muuttokiireessä sinne työntämiäni pahvilaatikoita uteliain silmin – mitähän kaikkea noissa taas olikaan?

En ole tavarapaljouteni kanssa yksin. Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan keskiverto suomalaisperhe omistaa 10 000–50 000 tavaraa. Luku on minusta huikea. Kuinka suuri kasa tuollaisesta määrästä tavaraa muodostuisi, jos ne kaikki pinottaisiin yhteen? Lisäksi noiden kymmenien tuhansien tavaroiden joukossa on väistämättä paljon sellaisia esineitä, jotka päätyvät nopealla aikataululla kierrätyskeskuksiin tai jäteasemille. Suomalaisten kodit siis täyttyvät tavarasta, ja useissa artikkeleissa tuodaan esiin näkökulmia tavaramäärän ja sen aiheuttaman ahdistuksen selättämiseen. Toisaalta tätä kysymystä voi lähestyä toisellakin tavalla: kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee?

Alkusyksystä löysin vihdoin aikaa viedä jäteasemalle kaikki ne tavarat, jotka minun oli jo aikaa sitten pitänyt hävittää. Vanha työtuoli, pöytätuuletin, puntari, elektroniikkaa, taulukehyksiä ja monia muita tavaroita lähti pois silmistä ja kohti jatkokäsittelyä. Jäteasemalla käynnin jälkeen huomasin, että oloni tuntui jotenkin raikkaammalta ja seesteisemmältä. Vihdoinkin kodissani ei ollut liikaa tavaraa!

Paitsi että sitä oli edelleen ihan liikaa. Jäljelle jäänyt tavarapaljous ei vain enää häirinnyt.   

En ole koskaan innostunut artikkeleista, joissa annetaan viisi vinkkiä tavaran vähentämiseen. En ole myöskään koskaan kokenut tarvetta tutustua konmaritukseen tai palkata ammattijärjestäjää avukseni. Päinvastoin. Minusta kodissa kuuluukin olla hiukan sotkuista ja kaapeissa kuuluukin olla vähän liikaa tavaraa. Alkusyksyn jäteasemakäyntini jälkeen aloin kuitenkin pohtia, että kuinka paljon tavaraa ihminen todellisuudessa tarvitsee? Kuinka paljon tavaraa on liikaa? Kokemukseni perusteella uskallan väittää, että kysymykseen on helppo vastaus:

Tavaraa on sopivasti silloin kun sen olemassaolo ei häiritse.

Tiedän, että oivallukseni saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä, eikä se varsinkaan lohduta niitä, joita oman kodin tavarapaljous tosissaan ahdistaa. Kirjoitan tätä yhden ihmisen talouden näkökulmasta, ja useamman asukkaan kodeissa tilanne voi olla haastavampi. Tuon oivalluksen aion kuitenkin ottaa jatkossa itselleni ohjenuoraksi oman tavaramääräni arviointiin. On ihan okei, että kaapit ja varastot pullistelevat tavarasta, jos se ei häiritse. Toisaalta tavara-ahdistuksen iskiessä on tarpeen miettiä, että mistä tunne syntyy ja toimia sen mukaan. Liikkeiden ei välttämättä tarvitse olla isoja. Pienikin muutos voi jo tuoda valtavan helpotuksen.

Tavaraa on sopivasti silloin kun sen olemassaolo ei häiritse. Varastoja kannattaa tyhjentää silloin kun siltä tuntuu. Yhtä lailla varastot saavat olla sotkuisia, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Kukin tyylillään.

Kertyykö sinullekin liikaa tavaraa nurkkiin lojumaan? Kuinka paljon tavaraa on sopivasti? Kommentoi alle!

Kuva: Lucas Hoang

4 thoughts on “Kuinka paljon tavaraa ihminen (ihan oikeasti) tarvitsee?

Add yours

  1. Järisyttävää tuo yksittäisen perheen tavaramäärä. Ja samaan aikaan vilkaisu omiin kirjahyllyihin nostaa hikipisarat otsalle. Kirjoja kirjoja kirjoja. Niitä on kaikkialla, joka huoneessa. Paljonko tavaraa meillä on? Uskaltaisinko laskea?

    `Tavaraa on sopivasti silloin kun sen olemassaolo ei häiritse`, on hieno lause. Siitä poiki mieleeni toinen ajatus, joka sopisi ainakin omalle kohdalleni. Tavaraa on sopivasti silloin kun etsimänsä esineen löytää helposti. Puhelimen laturi löytyy nopeasti, jos laatikossa on seitsemän erilaisen laturin sijaan vain ne kaksi oikeasti tarpeellista, ja ripsivärin saa sormiinsa näppärästi, jos meikkipussiin ei ole sullottu jokaista kynäntynkää ja kuivunutta huulipunaa viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

    Tykkää

  2. Ilahduin tästä: ”On ihan okei, että kaapit ja varastot pullistelevat tavarasta, jos se ei häiritse”. On ihan mukavaa lukea minimalismin ihanteen vastaisia ajatksia välillä. Mutta on se tunnustettava: kyllä tavarat välillä ahdistavat. Tai omassa tapauksessani ehkä enemmänkin sotkuisuus. Kaipa suurikin tavaramäärä olisi siedettävämpi, jos olisi siistiä. Tavaranpaljous vaan tekee järjestyksenpidosta vaikeampaa.
    Kuinkahan monta tavaraa meillä on? Pelkästään keittiössä on varmasti nelinumeroinen määrä. Silti kaikkea mahdollista siellä ei ole.
    On tyypillistä, etä kun joku tyhjentää kaappejaan, tavaraa päätyy minulle ajatuksella ”saatan ehkä tarvita”.
    Kotonani on käynyt jos jonkinlaista järjestelijää. Yhdne mielestä ydinongelmani oli koriste-esineet, toisen mielestä lisäravinnearsenaalini ja kolmas halusi hävittää paperien säilyttämiseen tarkoitetut muovitaskut. Nipun muovitaskuja! En uskonut, että niiden pois heittäminen toisi sen enempää lisätilaa kuin onnellisuutta!

    Tykkää

  3. Ilahduin tästä: ”On ihan okei, että kaapit ja varastot pullistelevat tavarasta, jos se ei häiritse”. On ihan mukavaa lukea minimalismin ihanteen vastaisia ajatuksia välillä. Mutta on se tunnustettava: kyllä tavarat välillä ahdistavat. Tai omassa tapauksessani ehkä enemmänkin sotkuisuus. Kaipa suurikin tavaramäärä olisi siedettävämpi, jos olisi siistiä. Tavaranpaljous vaan tekee järjestyksenpidosta vaikeampaa.
    Kuinkahan monta tavaraa meillä on? Pelkästään keittiössä on varmasti nelinumeroinen määrä. Silti kaikkea mahdollista siellä ei ole.
    On tyypillistä, etä kun joku tyhjentää kaappejaan, tavaraa päätyy minulle ajatuksella ”saatan ehkä tarvita”.
    Kotonani on käynyt jos jonkinlaista järjestelijää. Yhden mielestä ydinongelmani oli koriste-esineet, toisen mielestä lisäravinnearsenaalini ja kolmas halusi hävittää paperien säilyttämiseen tarkoitetut muovitaskut. Nipun muovitaskuja! En uskonut, että niiden pois heittäminen toisi sen enempää lisätilaa kuin onnellisuutta!

    Tykkää

  4. Kiitos hyvästä pohdiskelusta ja voin kyllä allekirjoittaa ajatuksesi suurin piirtein kaikesta. Koen myös ihanaa helpotusta, kun saa hieman tavaraa kiertämään ja pois nurkista. Samalla tiedän, etteivät minun kaappini varmasti koskaan tule olemaan minimalistisesti täytettyjä tai kotini skandinaavisen selkeälinjainen ja vaalean värinen. En vaan ole sellainen ihminen vaikka ihailen erilaisia tyylejä ja myös juuri vastakkaista tapaa esimerkiksi sisustaa kotia kuin mikä itselläni on. Tärkeää on juuri tuo mainitsemasi ”se mikä tuntuu hyvältä”, vetää omalla tyylillään. Onhan tässä varmasti myös paljon persoonan kanssa tekemistä, voiko ihminen todella muuttua ja voiko suhde tavaraan muuttua jonkun koulutuksen tai kirjan lukemisen myötä?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Create a website or blog at WordPress.com

Ylös ↑

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: